Kuvaa klikkaamalla pääset tutustumaan kuviin.
Ikimuistoinen retki erämaahan
Retki Euroopan ja Aasian rajalle, Ural-vuoriston rinteelle oli pitkäaikainen haaveeni. Matkustaminen Venäjän syrjäseuduille tuli tavallisille turisteille helpommaksi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
Matkamme suuntautui Euroopan laajimpaan kansallispuistoon, nimeltään Yugyg Va (Kirkas vesi). Paluumatka oli tarkoitus tehdä laskemalla kanooteilla jokea alas. Kansallispuiston nettisivut löytyvät osoitteesta
www.yugydva.komi.com/?page_eng=pathfind.htm
Ryhmämme lähti 10. kesäkuuta 2010 junalla Moskovan kautta Komin ”kaasukaupunki” Uhtaan. Nukuttuamme yhden yön hotellissa meidät kuljetettiin linja-autolla kehnoa maantietä pitkin kuudessa tunnissa 240 kilometriä itään Podcheren kylään.
Uralin−Uhtan kaasuputki oli onneksemme alkanut vuotaa, joten ajo huoltotietä pitkin oli ulkopuolisilta kielletty. Siksi meidät kuljetettiin komilaisten miesten jokiveneillä 125 kilometrin matka jokea ylös, jolloin tarjoutui mainio mahdollisuus nähdä Podcheren upea jokilaakso kahteen kertaan. Hakkaamattomat kuusivaltaiset metsät reunustivat jokea. Maisemat muistuttivat Kuusamon Kitka- ja Oulankajoen laaksoja, mutta mittasuhteet olivat suuremmat. Menomatka ylös varsinaisen Uralin juurelle kesti kaksi päivää.
Lintujen laulu oli jatkuvaa. Retkellä tavatut 125 lintulajia olivat pääasiassa samoja kuin Suomessa, mutta runsaussuhteet olivat erilaiset. Yleisin ja runsain lintulaji oli lapinuunilintu.
Paluumatka kanoottikatamaraanilla oli aluksi leppoisa. Lautta viiletti jokea alas parhaimmillaan juoksuvauhtia. Mitä alemmaksi joella saavuimme, sitä enemmän jouduimme melomaan pitkin järven kaltaisia jokiosuuksia. Yövyimme omissa raikkaissa teltoissamme autiomajojen pihoilla.
Kahdeksan erämaassa vietetyn ikimuistoisen retkipäivän jälkeen meloimme takaisin Podcheren kylään kännykkäverkon piiriin. Seuraavana päivänä meillä oli paluukyyti Uhtan hotelliin. Paluujuna kulkikin suoraan Pietariin, ja kotiin pääsimme juuri ennen juhannusta 24. kesäkuuta 2010.
Erkki Kellomäki
Koko matkakertomus on luettavissa Waissi-lehden numerossa 02/2011.